Aluksi mietin tän kaiken olevan hankalaa, vaikeeta ja että enhän minä nyt koskaan tuu tälläiseen pystymään. Mahdotonta! Loppujen lopuksi koitti maanantai päivä, tarkemmin sanottuna 6.3.2017 ja silloin päätin tehdä sen.(7 vuotta takana ja nyt se on ohi) Edellisenä iltana oli sopivasti mennyt viimeinen eikä ollut enään mitään mitä voisin käyttää. Tupakan lopettaminen alkoi siis siitä hetkestä samantien kun silmäni sain auki uuteen päivään.
Ensimmäiset pari päivää oli ehkä kaikista vaikeimmat kun et sytyttänytkään sitä röökiä kun lähdit ulos, veit roskat, lähit kävelylle, kauppaan tai teit mitä hyvänsä, niin rööki ei pala. Siitä sitten hyvin paljon purkkaa syöneenä päivät pitkät kaikki tuntui menevän hyvin askel kerrallaan. Pieni askel. Ei pidä ottaa isoa askelta tässä vaiheessa tai epäonnistuu tehtävässä.
Loppuviikosta se sitten iski ihan täysin vasten kasvojani, huono olo tuli vierailulle ja voimaton olo. Ihan kuin kipeäksi olisi tulossa, jäin koulusta pois ja hoidin itseni kuntoon kotona. Viikonloppu koitti, olin taas oma itseni ja voin paremmin, jaksoin tehdä asioita normaalisti eikä tehnyt mieli edes tupakkaa, ehkä silloin tällöin tulee hetkiä kun tekis mieli ottaa muutamat sauhut, menee kuitenkin muutaman minuutin päästä ohitse.
Sunnuntai-iltaa vietellessä, mun kurkku alko temppuilee hurjasti. Sattuu, puhuminen ja nieleminen oli omituista. Maanantai koitti ja järkyttävä kipu kurkussa, kirjaimellisesti kun en pystynyt puhumaan kun sattu niin paljon. Nyt illan mittaan alkanut hellittää ja pystyn sentään puhumaan ja nielemään.
Kaikki tämä mitä oon nyt tän viikon aikana joutunut kokemaan vaan sen takia kun oon jättänyt tupakan pois, niin on kuitenkin ollut sen arvoista ainakin vielä tähän mennessä. Toivon vaan parasta että jaksan jatkaa tällä samalla linjalla loppuun asti enkä tule enään retkahtamaan.(kännipolttamiset on erikseen, mut toivottavasti ei silloinkaan)
Oon tosi alkuvaiheessa röökin lopetuksen kanssa, mut jokatapauksessa voin suositella kaikille tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti