Minä täällä taas heipähei, tulin nyt jäädäkseni koska jokainen varmasti tietää sen kun tuntuu siltä, että jotain puuttuu ja miettii että mitä, mutta ei vaan saa päähän sitä että mikä se olisi? Mulla meni siihen melkein vuosi ennenkuin löysin sen ja tajusin. Kirjottaminen on aina ollu iso osa mun elämää, koska pidän tästä puuhasta niin paljon. Blogin pitäminen on kans mun juttu, mut en oo täysin tajunnut sitä ennen. Tää hetki mikä tässä on kun nää tekstit syntyy, niin on vaan mun. Tää on kuin terapiaa.
Vuosi 2018 oli kyllä melkoinen vuosi ja siitä ei nyt sen enempää kuin että se koetteli monellakin tapaa, oli siis rankin mutta samalla opettavaisin vuosi pitkään aikaan. Kaikesta selvittiin, mutta monesta asiasta jouduttiin luopumaan. Nykyään ollaan vahvempia. Jos olisi mahdollisuus muutamaan viime vuoden tapahtuneeseen asiaan, niin ottaisin takaisin ja tekisin ne toisin.
No mennyt on mennyttä eikä sitä pysty muuttamaan vaikka kuinka haluaisi edes pienen jutun tehdä toisella tapaa. Toivottavasti tää vuosi on erittäin hyvä ja ihana. On kyllä tiedossa muutama ihana suunnitelma että mitä pitäisi kokea, mutta niistä enemmän kun lähenee ja varmistuu asiat. Positiivisin mielin tää vuosi on jo aloitettu, ei mitään negatiivista sanottavaa tullut vielä ainakaan vastaan.
Palataan seuraavan postauksen merkeissä, heissulivei!
ps. Miten tuntuukin näin hyvältä olla taas täällä, ai että.
