maanantai 20. marraskuuta 2017

MOTIVAATION METSÄSTYS


Kaikki lähti siitä, kun näin muutaman ystävän pitävän omaa blogia. Vuosi oli ehkä 2008. Halusin kokeilla samaa, vaikutti kivalta jutulta. ''Kirjoitella asioita julkisesti, kaikki saavat lukea kirjoittamaasi tekstiä'' Hienoa? Siltä se vaikutti. Ei silloin ajateltu, että lukijakanta voisi koskaan nousta ja blogisi löydetään ympäri Suomea tietyllä hakusanalla. Kirjotit vaan ja kaverit pääsi lukemaan niitä asioita mitä et halunnut ääneen sanoa. Ajatukset löytyivät siitä kirjoittamastasi postauksesta. 

Eräänä päivänä koulun jälkeen kirjauduit sisään bloggeriin. Uusi kommentti oli tullut etkä osannut arvata mitä sieltä tulisi, kun ajattelit että joku kaveri kommentoi jotain. Se oli uutta ja ihmeellistä, kun kommentin takaa löytyi anonyymi joka kehui kirjoituksiasi. Löytyi niitäkin ketkä tulivat haukkumaan ja yrittivät saada lopettamaan. 

Olin silloin tosi herkkä, otin tietenkin jokaisen asian samantien itseeni. Itkin lukiessani niitä ilkeitä kommentteja ja meinasin kaiken jättää siihen. En jaksanut kuunnella niitä hirveitä kommentteja mitkä pistivät itsetunnon vielä kahta kauheemmin alaspäin. 
Olin rikki kunnes tuli hetki ja olin sitä mieltä, että internetissä kirjoitetut haukkumiset oli niin säälittäviä. Et voi koskaan tietää kuka siellä takana on kirjoittanut sen asian, mutta se tyyppi on todella epätoivoinen. Kuka jaksaa vaivautua kirjottamaan negatiivista toiselle ellei ole kateellinen siitä mitä se toinen tekee? 

En lopettanut siihen, jatkoin bloggamista koska pidin siitä. Se oli harrastukseni. Oli erilaisia postausaiheita, mutta välillä oli myös pelkkää asiaa. Kaikki kirjoittamani liittyi lähinnä arkipäiväiseen elämääni, en löytänyt vielä silloin sitä tiettyä aihetta mistä voisin kirjoitella. Sekavaa aikaa. 
Postauksien järjestykset, kuvien muokkaus, kuvien ottaminen yms oli niin sekavaa, ei mulla ollut mistään mitään tietoa mikä olisi hyvä ja mikä ei. Opin kaiken itsenäisesti internetin avulla. 

Monta eri taukoo on ollut tässäkin ajassa, mutta kuka väittää että bloggaajalla on aina niin helppoa? Se voi näyttää siltä, mutta ei se todellakaan niin ole. Kaikki on yhtä pyörremyrskyä. Kuvien ottaminen, muokkaaminen, lisääminen, tekstin kirjoittaminen, suunnittelu ja kaikki muu. Niihin menee jo valmiiksi aikaa mitä kukaan ei ymmärrä ellei itse tee tätä hommaa myös. Vaatii kärsivällisyyttä. Ja paljon! 

Nykyään mulla on ollut ongelmia motivaation kanssa ja tää kaikki mitä just äsken kirjoitin tähän, niin sai mut miettimään mitä haluan, jatkanko vai en? En halua lopettaa, haluan olla täällä ja jatkaa tätä hommaa, onhan tää mun harrastus mikä pysyy aina. Tää on kaikinpuolin kivaa. Tykkään tästä. 

Mulla on kyllä tällä hetkellä muutama muukin ongelma matkassa ja siitä johtuu nää Weheartit:in kuvat. En jostain syystä saa ladattua puhelimesta kuvia tänne, mutta kyllä kaikki on saatu jo ens postaukseen mennessä hoidettua. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

5 VINKKIÄ MITEN TUNNISTAA UUPUMUS AJOISSA

Viime aikoina asioiden suorittaminen on tuntunut suorittamiselta ja se nautinto on kadonnut. Sillä välin mun on täytynyt pysähtyä hetkeksi j...