KIIREETÖN AAMU ON PARASTA

Hellurei. Mulla on viime ajat ollu hirveen kiireisiä vaikka ei uskoisi, mutta näin vain asia on. En välttämättä itekkään uskois, että just mulla on kiire kun mulla ei koskaan ole mitään muutakuin aikaa.. :D
Ensimmäisen kuukauden ajan sali vei mun aikaa ihan liikaa, panostin siihen ehkä jopa liikaakin ja nyt sekin on vähentynyt huimasti kun sain opiskelun ohella töitä ja mun päivät meneekin sitten siinä kun käyn koulussa ja töissä enkä enään työpäivän päätteeks jaksa tehä mitään muuta kun pääsen kotiin, kun parit kotityöt ja untenmaille. Viikonloput on taas sitten toista luokkaa, nekin alkaa lähtee taas vähän lapasesta ton kaljan takia. Pitäs alkaa taas oikeesti ottaa itteensä niskasta kiinni ja pyhittää vaikka viikonloput kuntosalille, kun viikolla ei mitenkään kerkeä tai sekin sauma pitää kattoa hyvin tarkkaan et mihin väliin sen tunkee.

Torstai aamu on parasta jos ei oo kiire mihinkään, rauhassa saa juoda aamukahvinsa ja tehä kaikki aamun askareet täysin kiireettömässä ympäristössä. Parasta on mennä oikeesti 12 kouluun ja herätä 6 aamulla, niin kerkee ainakin tehä kaikenlaista aamusta. Yritän taas oikeesti panostaa tähä blogi elämään tai vaikka kiinnostus löytyy niin aika meinaa sanoo vain ittensä irti tästä. Ujutan johonkin väliin tai ainakin yritän, kun muutenkin tulee nykyään vähän avattua konetta ja netflixikin jäänyt paljon vähemmälle! Ja kyllä, se on ihme sekä huolestuttavaa minulta jonka elämä oli juuri vähän aikaa sitten netflix.

Se oli tosiaan halloweenkin viime viikonloppuna ja tuli sitäkin juhlittua pari päivää, kieltämättä oli ehkä vähän rapee olo sunnuntaina kun piti alkaa selviämään et pääsi seuraavanaa päivänä sitten hyvillä mielin kouluun ja töihin. Ja siihen pystyttiin, mut enään en kyllä ota sitä paria päivää, ykski päivä riittää liiankin hyvin. :D

Ja siis niin! Ne jotka oikeesti seuraa mua jossain instagramissa(emmiruusumaria) niin tietää että oon viime kuukausien aikana käynyt myös kavereiden kanssa laivalla ja haaparannassa sekä onhan sitä tullut pyörähdettyä myös Saarijärvellä.
Oli kyllä ihanan rentouttava reissu käydä Saarijärvellä, koska ikinä ei oo pysähtynyt keskittymään niihin rauhallisiin maisemiin ja nyt tein niin. Se oli niin ihanan rentouttavaa ja tyhjensi kaiken mielestä.
Alla oleva kuva, niin kyllä kelpas tehä päivän hyvä lenkki noissa maisemissa vaikka en joka päivä lähtiskään alottaa mun päivää noissa maisemissa vaikka kuinka olis hyvä, mutta sillon tällön kelpaa.

OLIN HIUSMALLINA

Lauantai-ilta, kello lyö kohta keskiyöhön ja oon jo ihan poikki, silmät ristissä oon täällä blogi kirjotuksen äärellä. Äitillä, pikkuveljen ''vahtina'' tai lähinnä seurana ettei sen tarvi olla yksin, viime öinen seikkailu jätkien kanssa meni kyllä turhan pitkäksi kun 6 aikaan aamulla pääsin vasta nukkumaan, mutta oli kyllä mukava perjantai-ilta vaikka olinkin ainut joka oli selvinpäin heti kuskin jälkeen. Viikonlopun kuuluisaa parasta pääpäivää on kyllä kieltämättä hyvä viettää kotona ja suunnitella näin 12 aikaan jo lähtevänsä nukkumaan, niin pääsee sitten varmasti huomenna salille.

Alkuviikosta olin hiusmallina, oli kyllä niin upeat kaksi päivää että ei oo kyllä hetkeen ollut. Mahtavaa! Oli niin mukavaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja saada vielä uudet ''hiukset'' ja vielä täysin ilmaiseksi. Aluks oli vähän outo tilanne kyllä kun menin maanantaina sinne mallikatselmukseen ja olin ihan täysin varautunut siihen että ei mua edes valita mutta kokeillaan, että lähen tästä sitten suoraa kouluun ja eiköhän sitten toisin käynyt, yllätyin oikein että miten just mut? Mua ei koskaan valita mihinkään, olin vähän aluks ujona, mutta kyllä se siitä sitten iloks muuttu lopuksi.

Koulukin alkaa taas pikkuhiljaa rullaamaan eteenpäin, oli tossa parin viikon aikana motivaatio hukassa syystä että.. se jääköön tästä nyt pois, mutta oli vaan. Onneksi kävin sitten juttelemassa opettajan kanssa ja nyt jos pystyis tästä jatkaan taas matkaa ja pitää sen oman opiskelun etusijalla tietenkin, sanoo kuka mitä tahansa niin ei pidä päästää irti vaan mennä eteenpäin täyttä vauhtia, niin valmistutaankin joku kaunis päivä vielä.
Mulla alkaa nyt silmät lipsuu pahasti kiinni, niin parempi häippästä tästä koneen äärestä nukkumaan, täytyy jatkaa joku muu päivä taas. Netflix auki ja unta! Nähää!

Tässä lopputulos siitä kun olin hiusmallina, edestä pitkä ja takaa tosi lyhyt.
Tykkään ite kyllä tästä tosi paljon! Enää ei oo kyllä ton värine mitä oli
näytös päivänä. Nykyään ihan vaan ruskea. 

PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ

Moikka. Tässä yön pikkutunteina, peittoon kääriytyneenä ja syysflunssasta kärsineenä koitin päättää tehä jotain hyödyllistä ennen kuin häivyn untenmaille, kun oon maanantaista asti maannut vaan sängyssä, nukkunut ja kattonut netflixistä sarjoja. Enään ei oikein netflixikään tosiaan kiinnosta, miksiköhän? Siinä kaiken keskellä välähti mieleen sitten kuin taikaiskusta, että mulla on vielä blogi tallessa ja haluan aloittaa kaiken alusta. Alkupostaukset taas ei oikein ikinä luonnistu sillälailla miten haluaisi, mutta ehkä tästä selvitään niinkuin aina kaikesta.
Jotta tää alkukankeus ei näkyis tässä ekassa postauksessa niin paljon niin siirrytään seuraavaan ja tylsään vaiheeseen eli kuka mää oon.

Emmi, 20- vuotias nainen Tampereelta. Opiskelija, Tampereen palvelualan ammattiopistossa. Hotelli,- ravintola ja cateringalalla. Yksin asustelen mun pienessä yksiössä keskustan läheisyydessä.
Opiskelusta sen verran, että aikasemmin vietin siis vuoden mittaisen välivuoden ja kyllä se riitti. Oon nyt ihan täysin motivoitunut opiskeluun, että tuttujenkin on vaikea sitä uskoa. Mä näytän kuitenkin kaikille, että oon tosissani tämän kanssa ja valmistun tuolta koulusta tarjoilijaksi.

Välivuoden aikana mun elämän valu sormien läpi hukkaan. Se oli vuosi milloin ei tapahtunut mitään muutakuin tuli vain rilluteltua päivästä toiseen ihan järjettömästi vasta sitten lähempänä tämän vuoden kesää, kaikki muuttui. Tampereen kaupungilta soittivat mulle, että mulle ois töitä, 3 kuukauden pieni jakso kylläkin. Mun tunteet oli ihan sekasin silloin, olin hämilläni, peloissani mutta samalla innoissani koko asiasta. Laitoin hakemuksen kuitenkin vetämään kyseiseen työpaikkaan ja odottelin. Muhun otettiin yhteyttä sieltä, sovittiin tapaaminen kyseisessä työpaikassa, olin peloissani. Vuoden verran kun oot tekemättä yhtään mitään, niin vähemmästäkin pelottaa lähteä töihin. Kaikki on niin uutta, miten selvitä? Olin kauhuissani ensimmäisen tapaamisen aikana, olin myös hukassa että mihin mun pitääkään mennä, mitä mun pitää tehdä. En osannut olla, kaikki oli niin vaikeaa. Se oli päivä, kun en osannut olla oma itseni, puhumattakaan ensimmäisestä työpäivästä. Olin kuin haudasta noussut. Olin järkyttynyt. Kauhuissani. Peloissani. Tuntu siltä kun en selviä. Kuolen tähän paikkaan. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin, selvisin 3 kuukauden ajan työelämässä, nyt opiskelijana mennään eteenpäin elämässä.

En viettäis opiskelijan elämää tässä näin ellei mun parasystävä olisi vähän vinkannut, että ''hei emmi, muista hakea jälkihaussa kouluun, ku ne haut on vielä.'' Mikäli itseäni tunnen yhtään, niin muuten olisin missanut haut ihan kokonaan ja jatkanut vaan välivuotta eteenpäin seuraavalla vuodella, mutta onneksi niin ei käynyt ja nyt ollaan opiskelija. Mulla oli mielessä silloin kuin hain, niin muutama muukin ala mihin oisin hakenut, mutta osaa ei niistä ollut edes vaihtoehtoina jälkihaussa. Ensimmäisenä oli raksa, se on yks niistä aloista mitä mun mielessä on pyörinyt viime vuosien aikana kokoajan ja mun on pakko päästä vielä opiskeleen sitä. Kiinnostaa enemmän kuin mitään muuta!
Pintakäsittely, kyseinen ala on seurannu mua yläasteelta asti hyvin perässä ja vielä se on niitä aloja mitkä jaksaa kiinnostaa.
Hotelli,- ravintola & cateringala, yks niistä aloista mitä en voinu vielä vähän aikaa sitten sietämään. Tiiän onneks jo niin valmiiksi että mihin suuntaudun, se on päivänselvä asia. Musta ei kokkia saa tekemälläkään.

Nähää seuraavan postauksen merkeissä. Ciáo!